Terveen ihmisen määritelmä tai diagnoosi taitaa olla utopiaa tänään. Lääkefirmat puskevat vaivoille lääkkeitä ja kehittävät häiriötiloja joka lähtöön. Missä määritellään terve ihminen? Onko hän kivuton vai lääkkeetön olento? Onko hänen veriarvonsa keskitasoa, paino indeksinsä juuri kohdillaan, uni-ja elämänrytmi sekä tunne-elämä tasapainossa, molemmat jalat yhtäpitkiä, tukan kasvu normaalia, iho puhdas ja psyykkinen kestävyys huipussaan?
Lääkkeetön ihminen on harvinainen olento. Olisi mielenkiintoista päästä tutkimuksiin, missä selvitettäisiin miten se on ollut mahdollista ja miten siihen tilaan on mahdollista päästä. Kirjoitan nyt omasta puolestani ja niin ollen olen asiantuntija tässä asiassa. Ehkä siksi aloin kirjoittamaan tätä blogia ja monia muita juttuja, liittyen hyvinvointiin ja elämässä elämiseen yleensä.
Tutkiessani omaa itseäni ja elettyä elämää yksi asia nousee joka käänteessa esille. Se on henkisyyden tunnistaminen ja tunteminen. Oman itsen moniulotteisen todellisuuden tajuaminen ja sitä kautta ymmärrys siitä, että elämällä on aina tarkoitus. Yhtään ihmistä ei ole vailla merkitystä, mutta osa ihmisistä ei pysähdy pohtimaan syvempiä virtauksia. Pinallisuuteen ja materialistisuuteen itsensä juottaneet ihmiset etsivät itseään, terveyttään, onneaan ja iloaan ulkoisesta, stauksien ja kuvitteiden maailmasta. He eivät syväsukella henkisiin maailmoihin, koska heidän edustajansa eivät hyväksy eivätkä pidä tärkeänä muuta kuin rahaa ja sen vaikuttavuutta. Materialismi on suurin ja kammottavin trauma ihmiskunnassa. Sen alttarille on uhrattu sukupolvia skupolvien jälkeen ja ne muutamat harvat, jotka ovat uskaltanet uhmata vallitsevaa tilaa, on tapettu tai poistettu muuten päiviltä.
Nyt kun maapallo, äiti maa, itkee kadotettuja lapsiaan, osa ihmiskunnasta aukoo henkisiä aihioitaan. Tutkijat ruoskivat kansakuntia kiireellä, yksitoista vuotta aikaa muuttaa vallitseva tila. Vuosituhantisen kehityksen loppuvirret ovat jo monen hätääntynen ihmisen huulilla. Maailmanloppu uskovaiset paukuttelevat henkseleitään ja ylpeinä toitottavat torviinsa: Minähän tiesin tämän?
Mikä pitää ihmisessä muuttua, että terveys palautetaan? On aivan turha hakea syyllisiä, koska aikaa heidän rankaisemiseen ei ole. Miten korjata suuntaa, joka on koko kirjoitetun historian ajan mennyt väärään? Toisaalta matka on ollut merkityksellinen, mutta eikö havahtuminen olisi ollut mahdollista jo aiemmin? Älykkäiden ihmisten huolehtuneisuuteen on suhtauduttu penseästi ja vähätellen. Heille on naureskeltu ja heidän elämäntyötään on mitätöity. Nyt kun totuus puskee ovista ja ikkunoista, äänet kelloissa alkavatkin särähdellä. Samassa veneessä tässä ollaan ja näköalat ovat mitä kauhistuttavimmat.
Yksilö paranee omien elämäntapojensa parantamisen kautta. Yhtesiö paranee yksilöiden parantuessa. Yhteiskunta ja kansakunnat elpyvät. Lopulta paraneminen saavuttaa koko luomakunnan. Onko se mahdollista? Onko se mahdollista yhdessätoista vuodessa?
On mahdollista tehdä parannus, koska se tarkoittaa mielenmuutosta. Mikäli ihmiskunnasta puolet muuttaa mielensä elämänmyönteiseen suuntaan, paranemisen kokevat nekin, jotka eivät suostu. Siksi on tärkeää rummuttaa itsehoidollisuutta, koska vain sen kautta tapahtuu todellinen muutos.
Henkisyyden lait ovat Jumalallisia. Ne kestävät ajan ja ikuisuuden paineet muuttumattomina. Niitä ei voi tulkita mieleisekseen ja siksi ne muodostavat ihmisen elämien kivijalan. Sille kivijalalle rakentaminen on viisautta, jota juuri nyt kaivataan kipeimmin kuin koskaan.
Tarvitsemme toisiamme tekemään tämän huikean muutoksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti