Tietojen päivittäminen koskien terveyttä, hyvinvointia ja sairauksien hoitoa Yhteiskuntamme perusteet ovat murenemassa ja selvimmin sen havaitsee terveydenhoidon syvässä ja mittavassa kriisissä. Toinen kriisi, joka on hivuttautunut kaikkeen päätöksen tekoon ja johtamiseen on laaja-alainen korruptio. Ihmiset, me kaikki, olemme tämän murroksen keskiössä koska toimenpiteet mitä on, tehty koskettaa meitä jokaista. Menneen kaipaaminen tai kuvitelma, että pelastusoperaatio toisi takaisin ne ajat, joita eleltiin turvallisen tuntuisessa lintukodossa, ei ole enää palautettavissa. Analyysien ja arviointien mittava määrä, kertoo että monella on huoli tapahtumista, mutta kovin vähän on tuotu selkeitä suunnitelmia siitä, mihin tässä pitää ryhtyä, että edes jonkunlainen tulevaisuuden toivo tai -usko säilyisi. On hyvä, että asioita puidaan, mutta se ei rakenna uutta. On kyllä sanottu,että nykyisen systeemin tulee murentua täysin, ennen kuin voidaan aloittaa uuden suunnittelua saati toteuttamista. Kaikki tarvittava tieto on jo käytettävissä ja mikä tuo enemmän toivoa toivottomuuteen, kuin uuden paremman ja kattavamman terveydenhoito sisällön suunnittelu. Nyt kun sairaalat ovat tyhjillään ja sutena toteutettu sote haukkoo miljoonia mutta ei tuota tarvittavia palveluita, on ryhdyttävä kokoamaan uutta sisältörikkaampaa ja toimivaksi todettuja hoitosysteemejä. Otetaan mukaan ne, joista on selvää näyttöä toimivuudesta ja jätetään pois ne osat, jotka vain lisäävät byrokratiaa, kuluja ja eivät toimi asiakkaiden parhaaksi. Maailmanlaajuinen lääkäreistä ja tutkijoista koostuva yhdistys on tuonut jo vuosia sitten julkisuuteen Jälkimaterialistisen manifestin. ÄÄrimmäisen ajankohtainen asiakirja johon kannattaa tutustua. Sama yhdistys järjestää luento kiertueita ympäri maailmaa, suomessa heistä vieraili kaksi lokakuussa. Suomen henkiopinliiton sivuilta löytyy lisää tietoa aiheista. Suomessa koululääketiede nojaa melkeinpä 100% materialistisiin arvoihin. Olemme jälkijunassa totaalisesti koska muualla maailmassa ihmisen kokonaisvaltaisuus ja henkinen olemuspuoli tunnistetaan ja tunnustetaan laajasti. On tehty lukuisia tutkimuksia jotka päätyvät samaan lopputulokseen eli ihmisessä itsessään on voimavaroja niin sairastuttaa itsensä mutta myös vaikuttaa paranemiseensa. Luontaishoidot toimivat ja jo määritelmä terveydestä antaa vastauksen. Terveys on tasapainoa kaiken suhteen ja kesken.Sairaus on epätasapainoa ja paranemien käynnistyy, kun tiedetään juuri syyt epätasapinon syntyyn. Ennalataehkäisevä asennoituminen tarkoittaa vastuullisia valintoja kaikeilla alueilla ihmisen elämässä. Luonnollisuus on aina terveyttä tukevaa ja voidaan nähdä,että mitä kauemmas luonnollisuudesta on menty, sen enemmän sairastutaan ja sairastamisesta muodostuu elämänsisältö. Lääkkeiden kulutus on suomessa huippuun johdettua ja samassa suhteessa sairaudet ovat lisääntyneet. Tärkeimmän olemuspuolen minimointi on ollut hirvittävä virhe ja yhä edelleenkin ns. asiantuntijapiireissä naureskellaan nikamanniksauttamista, energiahoidoista puhumattakaan. Uudistettu terveydenhoito on odottamassa toteuttajiaan. Miksei terveyskeskukset voi olla todellisia terveyttä edistäviä paikkoja joissa ihminen saa haluamaansa hoitoa. Asiantuntijuus kun on jokaisessa itsessään ja kun hoitosysteemiin mennään siitä lähtökohdasta, että ihminen itsessään tietää mistä hoidosta on hyötyä ja apua hänen epätasapinoiseen oloonsa, niin tuloksena ei voi olla muuta kuin paranemista.Ensin on kuitenkin selvitettävä mihin hodot perustuvat, jos ihminen ei ole aiemmin kokeillut mitään muuta kuin pillereitä. Jo sairastuneet tulee hoitaa ja mutta myös heille on hyötyä esim. energiahoidoista. Siitäkin on olemassa tutkittua tietoa. Eli kysymys ei ole uskomuksista vaan tieteellisesti toteen näytetyistä hoidoista. On ymmärrettävää, että henkisten puolien jäävääminen on tehnyt tyhjiön ihmiseten sisimpään. Materialistinen elämä juoksuttaa,koska elämän arvo mitoitetaan omistamisien ja statuksien kautta. Ei jää aikaa pohdinnoille ja helpon elämän tyliin kuuluu se, että napsitaan pillereitä sitä mukaa, kun keho yrittää ilmaista muutoksien tarpeesta kivulla, särllä ja kolotuksilla. Yhtälö on surullinen, loppuunpalamisia, uupumista, masennusta, ahdistusta ja itsetuhoisuutta. Kuitenkin kaikesta huolimatta ihmisellä itsellään on avaimet terveempään hyvinvoivempaan elämään. Luontaishoidoista ja muista Cam-hoidoista löytyy asiantuntija tietoa netistä. NYt tässä myllerryksessä toivottavasti löytyy niitä uranuurtaja asiantuntijoita jotka vihdoin panostavat kokonaisvaltaisuuteen ja lähtevät uudistamaan perusterveydenhoitoa oikeaan toimivampaan suuntaan. Ja me itse kukin valveudumme hoitamaan itseämme ennaltaehkäisevän luonnollisesti. Tasapainon järkkyessä hakeudumme saamaan hoitoa joka palauttaa kehomme ja mielemme vastustuskykyiseen terveempään elämään.

Tänäänkin on ihmisiä, jotka kippuroivat unen saannin kanssa. Ajatuksien rumba soi ja soi, käännän kylkeä, juon vettä, käyn wc:ssä, lasken lampaita, muokkaan tyynyä, oion peittoa, vähennän ja lisään...ja kello käy. Katson kelloa, syön voileivän. Menen sänkyyn ja aloitan alusta. Miten ohjelmoin itseni? Totean kaverille joka soittaa iltasella ja painii saman asian kanssa. En saa taaskaan unta. Olen aivan varma, ettei uni tule vaikka teen kaikki temput mistä tiedän. Uni ei vain tule. Kaveri toistaa, niin se on. Tämä ressi pitää hereillä vaikka kuinka olen väsynyt, en saa silmäntäyttä nukuttua. Mitä enemmän vakuuttelen itselleni etten saa unta, sen varmemmin niin käy. Ohjelmoin itseni ajatuksieni ja uskomisien kautta. Ajatus luo todellisuuden jossa elän. Niin tässä asiassa mutta myös muissa tilanteissa. Miksiköhän sitä on niin mahdoton kääntää oikein päin? Kuka muu ajattelee, uskottelee, luulee ja totuustelee kuin itse kukin oman päänsä sisällä ja samalla kertaa ohjelmoi elämänsä. Siinä se on koko jutun juoni hyvästä, pahasta, keskinkertaisesta ja mitättömästä elämästä. Kaikki hyvätkin asiat ovat lopulta yksinkertaisia. Niin yksinkertaisia, ettei moninkertainen ihminen huomaa niitä.Tämä nukkuminen on äärimmäisen tärkeää, koska unen aikana keho, mieli ja sielu saa hoitaa. Hoito on kokonaisvaltaista ja tulokset tuntuvat ja näkyvät koko elämässä. Ehkä uneen pääsemisen vaikeudet ovat oppaita itsetuntemukseen ja siten hyvin opettavaisia. On vain muistettava ettei ala hamuta vippaskonsteja kuten tömpsyjä tai pillereitä. Pidemmän päälle ne horjuttavat koko systeemiä ja hyvään uneen pyrkimisestä muodostuu loppuelämän kirous. Pilleri tai viina, tulos on sama, loppu häämöttää ennen aikojaan. Uskominen siirtää vuoria niin miksei se toimisi tässäkin asiassa? Eli yksinkertaistettuna uskon vakaasti nukahtavani ja nukkuvani riittävästi. Herätessäni yöllä, en ala tiiraamaan kelloa vaan käännän kylkeä ja jatkan nukkumista. Jos kuitenkin ajatuksien mylly hurahtaa käyntiin keskityn hengittämiseen. Huomionsiirto auttaa yliajatteluun. On käytännön asioita jotka kannattaa tarkistaa. Tutkia mikä on makuukammarin lämpötila. On sanottu, että viileämmässä nukkuu paremmin. Eli jos patteri porottaa yli 20 niin voi hyvillä mielin laskea lämpötilan alle 20. Tyynyt, peitot ja patjat tulee myös päivittää. Jos patjalla on yritetty saada unta viimeiset vuodet niin syy voi olla patjassa. Sama koskee tyynyjä ja peittoja. Suhtautuminen ja asenne vaikuttaa aina ja kaikkeen. Tuskastunut mieli pitää kehon pinkeänä ja silmänaluset tummina. Syytasolle pääseminen vaatii itsetutkiskelua ja elämän järjstyksen huomioimista.Oman rytmin löytäminen ja siitä kiinni pitäminen vahvistaa terveyttä kaikella tapaa. Muistetaan vielä että kännykät ja tietokoneet eivät kuulu makuuhuoneeseen ja joku on jossakin tutkimuksessa todennut, että ainakin puoltatuntia ennen maate menoa vempaimet kiinni. Konsteja on monia ja jokainen voi ihan itse löytää itselle parhaiten sopivan. Pääasia on, että unen hiljaisuus laskeutuu nukkujien ylle, kuin untuvainen peitto.

Totuudesta on kysymys Ihmisten kyky keksiä selityksiä on loputonta. Jokaisella on mahdollisuus sanoittaa elämänsä mieleisekseen ja sehän on ymmärrettävää, koska luovuus on yksi voimavara. Totuutta markkinoidaan, mutta onko markkinoijilla puhtaat jauhot pussissa, tässä markkinamiesten maailmassa? Erilaiset intressit, voiton tavoittelut, halvalla tehty, kalliimmalla myyty, on trendi, jonka jalkoihin todellisuus katoaa tai ainakin jää odottamaan parempia aikoja. Ihmisellä itsessään on valtavasti voimavaroja ja ulottuvuuksia asioiden, ilmiöiden ja tapahtumien aikaan saamiseen ja niiden analysointiin. Itseksi kasvaminen on koko elämän tai oikeammin kaikkien elettejyn elämien jatkumo. Inkarnaatio eli jälleensyntymisoppi, jota vieroksutaan edelleen, vaikka on kyetty osoittamaan, että tietoisuus jatkaa elämää, vaikka keho on kuollut. Toisaalta osalle on itsestään selvää elämän jatkuminen, koska muistikuvat ja kokemukset värittävät nykyistä elämää. Toiset torjuvat koko asian ja pitävät kiinni uskonnon ja uskomuksien vallasta. Se merkitsee pitäytymistä auktoriteettien käskyttämiin asioihin joista ei keskustella tai esitetä kysymyksiä. Kuitenkin hekin tulevat kohtaamaan jossakin käänteessä elämän jatkuvuuden ja sielun kuolemattomuuden. Henkisesti havahtuneet ovat edellä kulkijoita ja heidän tapansa elää haastaa toisia tutkimaan tai ajattelemaan asiaa. Uskomukset värittävät kaikkea elämässä ja niiden vaikutus on suunnaton. Itsehoito on yksi perustavaalaatua oleva asia koska ihminen voi todellakin niin parantaa kuin sairastuttaa itsensä omien ajatuksien ja luulojen avulla. Esimerkkejä on lukuisia, mutta niihin suhtaudutaan hyvinkin kielteisesti, minkä muun kautta kuin oman pinttyneen ajattelumallin vuoksi. Energioista on kysymys Henkiset lääkärit ja tutkijat ovat määritelleet hoitosysteemejä seuraavasti: Materialistinen lääketiede: on lääkkeiden, pistosten ja kirurgian keinoin toteutettavaa, hoidetaan oiretta ei mennä syytasolle. Energioihin ja värähtelyihin perustuva hoito: akupunktio, hieronnat, energiansiirto ym. Mennään syy tasolle ja nähdään ihminen kokonaisvaltaisena olentona(keho, mieli, sielu) Etsitään syyt ja hoito aloitetaan siltä suunnalta. Meditaatio ja rukous: vaikutukseltaan laajin koska siinä yhdistyy korkeammat toimijat, ihmisen itsensä lisäksi. Luontaishoidoissa ja henkisessä tavassa ajatellaan, että sairaus on epätasapaino, jonka ilmeneminen keholle on moni vaiheinen. Ensin on aavistus, tuntuma, että joku asia on menossa väärin. Aavistuksen omainen häive, että pitäisi muuttaa omaa suhtautumista tai tapoja. Asialle ei tehdä mitään vaan sen annetaan jatkua. Tämä vaihe ei vielä anna oireita keholle, mutta vaikuttaa epämiellyttävästi aavistuksena. Seuraavassa vaiheessa ilmenevät oireet keholle ja mieleen. Kipuja, unettomuutta, särkyjä ja kolotuksia. Tässä vaiheessa voidaan hakeutua lääkäriin tai hierojalle yms. hoitoa saamaan. Tämä vaihe ratkaisee paljon. Jos oireisiin puututaan kokonaisvaltaisesta näköalasta käsin, sairauden puhkeaminen estyy. Kolmas vaihe on, että sairaus asettautuu kehoon, siihen kohtaan mikä on ihmisessä ns. heikoin lenkki. Se mihin ihminen ryhtyy vaivojensa suhteen tulee värittämään hänen elämäänsä. Ennaltaehkäisevä elämänasenne Reakoidaan kun asiat ovat menemäisillään pieleen. Muutetaan omaa suhtautumistapaa ajoissa. Ei jäädä peesaamaan ja mielistelemään esim puolisoa, sukua, työkavereita, työnjohtajia, yleistä mielipidettä jne. Vaikeudet, vaivat ja pahoinvointi on suoraa seurausta itsen ja oman elämän laiminlyönnistä. Kilttinä ja myöntyväisenä eläminen on opittu kotoa ja lisäksi koulumaailma kannustaa pitämään suun kiinni. Se mikä jäytää sisuksissa tunne tasolla jättää jäljen keholle ja kun kuormitus vain kasvaa niin keho sanoo sopimuksensa irti. Vastuu valintojen seurauksista näkyy elämässä kaikilla sektoreilla. Elämää ei voi huijata loputtomiin, koska itse elämä perustuu totuuteen. Jokaisella on mahdollisuus seuraat ns. omaa tähteä, joka viitoittaa tietä tasapainoon ja hyvinvointiin. Se ei tarkoita itsekkyyttä eikä muiden vähättelyä. Itsestä huolehtiminen on merkki voimavarakeskeisestä tavasta elää. Silloin on mahdollisuus olla tukena kanssa kulijoille, joilla ei ehkä ole niin paljon voimavaroja kannatella itseään elämän tyrskyissä. Itsehoidon keinoja on lukuisia. Se mikä tuntuu hyvältä, mikä rentouttaa ja auttaa kehoa tasapainottumaan. Moni on löytänyt omimmat tavat, mutta paljon on vielä niitä, jotka viittaavat kintaalla koko asialle. He kansoittavat perusterveydenhuollon odotushuoneet ja lääkärien vastaanotot. Valitettavasti se tie on konkretisoitunut usean kohdalla dosettien ympärillä pyörivään elämään. Jos pillerit parantaisivat, niin eikö ole selvää, että vaivat eivät kasvaisi kroonistumisiin ja aina vain vakavampiin sairauksiin? Juuri tässä kohtaa maalaisjärjen käyttö on sallittua ja välttämätöntä.Kenen intressit täyttyvät ja saavat oivan lisän, kun meistä kaikista tulee potilaita? Paraneminen on mahdollista ja vaatii itsekuria, tahdonvoimaa ja muutoksia arkeen. Itsensä kanssa istuminen ja pohdinta on hyvä alku. Mikä on se perimmäinen epätaspaino itsessä, jonka ympärille on kertynyt kaikenlaista vaivaa ja ahdistusta? Lääkkeiden osalta on löydettävä lääkäri, jolla on kokonaisvaltainen ote työhönsä. Tai sitten istua sinnikkäästi lääkärin vastaanotolla ja vaatia lääkkeiden päivittämistä ja keinoja arsenaalien purkamiseen. Vaihtoehtojen esille tuominen ja niiden perään kysyminen on välttämätöntä. Muutoin ei tapahdu mitään ja kun vastaanotto on ohi, niin dosettiin ujutetaan uusi roppi....

Sielusta on kysymys

Olen aina ollut kiinnostunut ihmisen persoonasta, minuudesta ja sielusta. Pintaa syvemmälle menevät pohdinnat voivat joistakin tuntua kiusallisilta. Ei voi mitään, kun on luojalta saanut näkemisen lahjan ja siihen liittyvän tietoisuuden, normaaliksi luokiteltu " smooltookki" tuntuu vieraalta. Tähän kokonaisuuteen kun liitetään spiritualismi, henkioppi, energia psykologia, luontaishoidot jne. niin johan on ulottuvuutta.

Ulottuvuus on oikea sana, jota haluan tässä painottaa. Kaikessa asioissa, ihmisissä ja kokemuksissa on ulottuvuutta, josta ei välttämättä tiedä. Kiireellinen elämä ja materialistiset arvot ovat vieraannuttaneet ihmisen tutkimasta ja pohtimasta ilmiöiden perimmäisiä tarkoituksia ja syitä. Tähän malliin sopii erinomaisesti länsimainen lääketiede, joka on markkinoinut loistavasti pillerien edut, olipa vaiva missä ja mitä tahansa, pillerillä olotila helpottuu. Sivuvaikutuksien ilmaantuminen koetaan luonnollisena, koska onhan siihenkin olemassa lääkettä. Ottaen huomioon bisneksen luonteen ja voiton tavoittelun, on selvää että mitä enemmän markkinoidaan ja myydään, sen paremmin bisnekset sujuvat. Eettisyydestä ja moraalista on turha puhua, koska markkinavoimien kanssa puuhaavaat haluavat aina vain lisää, hinnalla millä hyvänsä. Hyvä uskoiset avun tarpeessa olevat, tietämättömät ja helpon elämän ihannoijat ovat mitä mahtavin kohde ryhmä.

Mitä siitä, että ihmisiä kuolee, invalidisoituu ja sairastuu, se käännetään ihmisen itsensä syyksi. Tai huomio kiinnitetään tehokkaasti toisaalle niin ettei kohu pääse murentamaan mainetta. Raha ja valta saa ihmisen toimimaan itseään ja lajitoivereitaan, mutta myöskin koko luomakuntaa kohtaan, väärin ja vastuuttomasti. On hyvä muistaa tässä tuoksinassa, että lopulta kaikki ihmiset, rikkaat ja köyhät, ovat samassa uppoavassa veneessä. Hautaan kaadutaan joko saappaat jalassa tai hitaasti kitumalla. Mielen kiintoista on, materialistit kun eivät usko eivätkä halua tietää haudan jälkeisestä maailmasta. Kuitenkin haudantakainen elämä on jo tieteellisesti kyetty havainnoimaan eli kysymys ei enään ole uskomuksesta eikä huu haasta. Lisäksi meediot ovat välittäneet viestejä henkimaailmasta vuosituhansia. Niitä ei vain saa kuitattua sillä, että ei usko.

Olen tavannut ihmisiä, joiden lähipiirissä mellastaa narsistiksi luokiteltu ihminen. Yhteistä kaikissa kokemuksissa on se, että narsistille ei tunnuta voida yhtään mitään. Hän saa terrorisoida läheisiään, työkavereita, naapureita ja koko systeemiä, myös viranpuolesta hänen kansaan asioivia. Kaikki ovat yhtä pyörryksissä, koska missään ei tunnu olevan mitään tolkkua. Manipuloinnin, valehtelun ja kieroilun mestari pyörittää yhteisöä miten tahtoo. Lääketiede toteaa että narsistia ei voida hoitaa, koska hän kokee ja ilmaisee olevansa terve. Muut ovat sairaita ja aiheuttavat sekaannusta. Miten hoitaa tervettä ihmistä? Usein narsistin lähipiirissä oireillaan pitkään ja hartaasti. Mikäli perheessä on viisi jäsentä niin on todennäköistä että ainakin kolme oireilee ja yksi sairastuu vakavasti. Ainoa kirkasotsainen on narsisti, joka jatkaa myllynsä pyörittämistä kiihtyvällä vauhdilla.

Mitä voi tehdä? Ensinnäkin kannattaa ottaa selvää eli opiskella asiaa. Tieto on kuitenkin turvaa tuova, koska alkaa ymmärtää, että itsessä ei ole vikaa. Energiatietoisuus antaa hyvän näköalan asiaan. Immuunivaste ( henkinen ja fyysinen) korreloi energiatason kanssa. Immuunivasteen ollessa korkealla vastustuskykyisyys on huipussaan. Narsisti haluaa energiaa, jolla hän saa pidettyä yllä omaa vääristynyttä maailmankuvaansa. Hän nakertaa läheistensä energiat niin, että ihmiset lannistuvat. Heistä tulee vara-akku, josta narsisti latautuu aina sopivan tilaisuuden tullen. Siksi vastustuskyvystä eli energiatasosta huolehtiminen on ensiarvoista, mikäli aikoo saada otteen paremmasta elämästä.

Narsistin kanssa ei pidä lähteä sotajalalle, koska siinä häviää ensi metreillä. Huutaminen ja kiroaminen on lintujen laulua narsistin korville. Hermojen menettäminen hoitaa lopun. Voimavarat hupenevat sen siliän tien ja arvata voi kenen laariin?

Millä keinoin voi pitää huolta omasta jaksamisesta? Tiedostamalla tilanteen ja alkamalla pikkuhiljaa vieraannuttamaan itseään tästä myrkyn keittäjästä. Olemalla mahdollisimman vähän tekemisissä ja olemalla välittämättä. Siitäkin kyllä saa mahtavan riidan aikaan, koska todennäköistä on, että hän huomaa luisumisen ja alkaa mesoamaan, mitä salaisuuksia tässä nyt sitten kehitellään?

Terapia ja keskustelu auttaa aina. Mahdollisimman pian, voimaantumisen alku metreillä, aika terapeutille. Se täytyy tehdä salassa, koska voimavarojen ollessa hauraita, niin ei jaksa puolustaa omia menemisiä. Moni hyvin alkanut paraneminen on loppunut lyhyeen, kun narsisti on tajunnut, että energian turvaajat vieraantuvat ja energia alkaa kadota.

Luonto on paras paikka voimaantua. Metsä retket syvään hengityksineen ja meditatiivisine hetkineen ovat loistava alku. Hyvä ystävä mukaan ja sinne. Puhuminen auttaa, koska se mikä on padottu sisimpään pitää saada ulos. Huolestuttavaa on, että on useita narsisitin uhreja, jotka ovat alkaneet lääkitä itseään, jotta kestäiviät elämää perhepiirissä tai työyhteisössä, jossa häärii " itse piru." ( erään ihmisen lausahdus) Lääke ei auta vaan pahentaa, koska entisestään alahaiset energiat alenevat minimiin.

Oma juttunsa on pohtia, miksi ja miten narsismi syntyy. Asiasta on tehty tutkimuksia ja tiettyjä viitteitä on saatu kaivettua esiin. Mielenkiintoista on se, että esimerkiksi henkiopissa narsisimista sanotaan sen olevan sielullinen vääristymä. Tässä kohtaa nousee esiin se, että lääketiede ei edelleenkään ota sielullisuutta lukuun. Miten hoitaa sen tason vinoumia, kun sitä ei edes tunnisteta?
Mikäli alkaisimme nähdä tätä ulottuvuutta paremmin voisimme ehkä päästä käsitykseen, miten toimia?

On hyvä tietää, että sie
lullinen vinouma heijastuu tähän elämään. Samalla tavalla, kuin hyvää tekevät ja avuliaat ihmiset, ovat sieluiltaan todennäköisesti terveitä ja voimakkaita. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ulottuvuuksista puhuttaessa asiat mutkistuvat, mutta antavat selkeitä viitteitä todellisuudesta. Ymmärrys elämää ja ihmisen kehitystä kohtaan laajenee. Kannatan syvällistä pohdintaa ja tiedon keräämistä. Yksin jääminen on huonoin vaihtoehto, koska kiristävä kehä ei hellitä.

Näillä mennään ja toivotaan, että edes joku tuli autetuksi alkuun.

Aloita tänään, missä olet kuukauden kuluttua?

Ihmissuhteet ovat se kasvun kenttä tai pihamaa, jossa käännellään kivet, kannot ja männynkävyt. Lapsuudessa saadaan malli vanhemmilta, sisaruksilta ja suvulta. Koulussa tutustutaan yhteiskunnan normituksiin ja siinä sivussa kohdataan ystäviä ja vihamiehiä. Kaikissa kohtaamisissa näyttää olevan joku juju, josta pitäisi päästä perille.

Ihmiset ovat peilejä ja he heijastavat jotakin itsestä. On ihmisiä, jotka ovat tulleet jäädäkseen ja on niitä, jotka viivähtävät ja menevät menojaan. Toki he voivat tulla piipahtamaan uudemman kerran, aivan kuin moikkaamassa, kuis kulkee kamu? Sitten on niitä, joiden kanssa aika ja etäisyydet menettävät merkityksensä. Heidän elämänpolkunsa tuntuu nivoutuvan omaan hyvin syvällisesti. Tuntuu, kuin he olisivat aina olleet osa itseä. Ehkä se onkin totta!

Ihmissuhteiden kunnossapitäminen on yksi itsehoidollisuuden kulmakiviä. On kuin rakennus eli oma itse, pysyisi paremmin pystyssä, kun on ihmisiä, johin voi luottaa ja joilla on mielipiteitä syvällisiinkin asioihin. Heidän kanssaan vietetty aika on sitä ns. laatuaikaa. Voimaantuminen tapahtuu yhteistä huoneilmaa hengitellessä tai kävelylenkillä lampsittaessa. Välttämättä ei tarvita edes sanoja vaan kaikki tuntuu sujuvan. Toisinaan itketään ja sitten taas nauretaan. Yhteistä on silmistä vuotava vesi ja ymmärrys juttujen syvistä tai kepeistä vivahteista.

Toisaalla ovat sitten haastavat ja vaikeat suhteet. Jokaisella on lähipiirissä ihmisiä, joiden kanssa tuntuu olevan tikku kynnen alla, kivi kengässä tai herne nenässä. Vuorovaikutus ei vain suju tai jos lievää kohenemista on ilmassa, se enteilee vain suurempaa romahdusta hetken päästä. Varovaisuus on energiaa vievää ja varuillaan oleminen vie kaiken luontevuuden. Mikä on vikana, sitä ei tiedä kukaan ja toisaalta sitä ei voi edes selvittää, koska väärinymmärrys on ilmeistä.

Energia eli voimavaraisuus on keskeistä kaikessa elämässä. On olemassa elämänkenttä, jossa energia muodostuu ilmapiiristä eli ihmisten luomasta tunnelmasta. Positiivinen kenttä voimaannuttaa ja negatiivinen vie tuhkatkin pesästä. Viipyminen elämänkielteisessä kentässä avaa väylän kyllästymisen tunteille, riidalle, toralle, arvostelulle ja väittelyille. Mykkäkoulu, vetäytyminen ja paikalta väsyneenä poistuminen, on sitten seuraava taso.

Toiset aistivat ilmapiirin hyvin herkästi ja kykenevät suojaamaan itseään energiarosvoukselta. Toiset antavat energiansa heti, ilman hajuakaan tapahtumassa olevasta. Sitten ihmettelevät väsymistä, lentsun oireita ja masennusta. Oma lajinsa on energiarosvot, joilla on yleensä ylimaallisia keinoja lannistaa ja nujertaa lähimmäisiään. He imevät energiansa alistamalla, vinoilemalla, arvostelemalla tai olemalla ylitsevuotavan hyviä asiassa kuin asiassa. Heidän kanssaan on syytä olla hereillä, sillä jatkuvan energiarosvouksen uhrille ei kunnian kukko laula. Kuolin kellojen kolkko kumahtelu voi tuntua jopa helpotukselta, olkoonkin, että ne ovat omat kellot.

Puhumalla asiat selviää, sanotaan. Entä jos ei ole sanoja? Jutut juuttuvat kurkkuun tai ne eivät ikinä edes nouse palleaa ylemmäs. Jännitysvatsa on täynnä paakkuuntuneita tunteita ja ilmaisemattomia ajatuksia. Tuskastuttavassa hiljaisuudessa voi olotila muuttua helevetilliseksi tai sitten haluaa haihtua savuna ilmaan. Miten voi aloittaa puhumisen, jos sitä ei ole koskaan harrastanut? Jos kanssakäyminen lapsuuden kodissa on ollut pidättyväistä, nuivaa tai pelokasta? Toisaalta, jos kasvattajaksi on siunaantunut patriarkka, jolla on ollut kyky nujertaa. Hänen perujaan ovat hikoavat kämmenet ja kainalot, jos joutuu pakosta sanomaan ääneen omaa mielipidettään. Koulussa ei ole opeteltu keskustelemaan ja yleensä puheliaita on rangaistu tai heille on aika ajoin näytetty ovea. Auktoriteetille (opettajalle) hiljaiset oppilaat ovat helppoja. Puhua pälättävät, kysyvät liikaa ja häritsevät opetussunnitelman mukaista etenemistä.

Sanat ovat kuitenkin silta, jolle kerran noustuaan, sieltä ei palaa puhumattomuuteen. Ilmaisua voi harjoitella esimerkiksi lukemalla ääneen. Oman äänen sointi voi kuulostaa ensi alkuun kuin epävireisen soittimen tai väärällä asemalla olevan radion ääntelyltä. Vähitelleen siihen saa paremman yhteyden ja ääni alkaa tuntumaan ja kuulostamaan omalta. Samalla tavalla itseen tutustumisen voi aloittaa valokuvia ottamalla ja peilistä omaa naamaa vilkuilemalla. Siihen ei kannata kuitenkaan juuttua, sillä vaarana on lumoutuminen. Narkissoksen tarina on edelleen totta.

Varmuus omasta itsestä tuo varmuutta kaikkinaiseen kanssakäymiseen. Kyse on itsetuntemuksesta ja itsetunnosta. Se on kaiken perusta ja sen kautta elämä alkaa helpottua. Omat solmut eivät aukea kuin solmujen aukaisemisella omatoimisesti. Toki on paikallaan, jos tuntuu, ettei kertakaikkiaan saa ensimmäistäkään solmua auki, turvautua terapiaan. Onneksi kynnys siihen suuntaan on madaltunut ja yhä enemmän ihmiset hakeavat apua.

Rentoutumisen ja kehotietoisuuden lisääminen antaa voimaa, koska energiaa vapautuu. Hengittäminen syvään ja irtipäästäminen ovat aina itsessä olevia keinoja. Jännittyneenä hartiat nousevat korviin, henki ei kulje ja korvissa alkaa soida. Paniikkihäiriössä on kyse energioiden valumisesta jännityksen ylläpitämiseen eikä siitä vapautumiseen. On hyvä muistaa, että oma keho on ikioma kulkupeli ja mieli on työkalu kehon suhteen. Keho itsessään ei jännitä vaan ihmisen mieli lietsoo pelon, johon keho reagoi omimmalla tavallaan. Ota johto omiin käsiin, hengitä ja rauhoita mieli. Älä ala kuitenkaan läähättää, koska ylihengitys saa sukat pyörimään jaloissa, sydän hakkaa rumpukalvoille soittelemaan tajuntaa hämärryttävää marssia. Toinen ääripää on unohtaa hengittää. Pyörtyminen tai kuukahtaminen siihen kauppakassien keskelle, on selkeä merkki, mielen sekaannuksesta ja kehon reaktioiden ylikuumenemisesta. Kukaan ei tiedä omassa mielessä jylläävästä paniiksta, vaikka itsellä voi olla tunne, että kaikki katsoo.

Kaikki avaimet itsehoitoon ovat löydettävissä ja sovellettavissa itselle parhaiten käyviksi. Pelon voi voittaa opettelemalla tuntemaan energioiden maailmaa. Energioiden maailma on vallitsevaa ja ihminen on osa tuota upeaa, uudistuvaa ja uudistavaa ulottuvuutta. Kysymys on siitä, mihin suuntaan ja asioihin kiinnittää huomionsa? Ajan käyttö itehoidollisten menetelmien opiskeluun palkitsee aina. Kaikessahan on lopulta kysymys itseksi kasvamisesta. Sitä ei voi juosta pakoon, se ei suostu piiloutumaan eikä lakkaamaan olemasta. Ainoa kannatettava keino on tutustua siihen sovinnolla ja pitkämielisyydessä. Kukaan ei ole valmis tällä upealla pallolla, olemme vain taivaltamassa, itsekukin, juuri sillä kohtaa, missä meidän kuuluukin olla. Aikanaan pääsemme perille ihan takuulla! Jos teet päätöksen tänään voit vain aavistella, missä olet kuukauden kuluttua? Onnea matkaan ja ei kun menoksi!

Hiotaan hioudutaan

Terapeutin ja hoitajan työssä olen kohdannut ihmisiä, jotka ovat vuoranneet itsensä (energiakehonsa, sisuskalunsa, keuhkonsa, selkänsä, maksansa, sydämensä, pakususuolensa, aivonsa, nielunsa, hampaansa, jalkansa jne.) olettamuksista, odotuksista, luuloista, tietämättömyydestä ja valtavasta määrästä erilaisia tunteita ja tuntemuksia. He kantavat mukanaan menneiden sukupolvien traumoja, kohtaloita ja koitoksia. Elämän vuodet ovat kasautuneet uupumukseksi ja uuvuttavaksi taisteluksi, onnen ja vaurauden alttarille on uhrattu terveys, ihmissuhteet, onni ja taivaspaikka.

Vakavasti otettuna en voi päätellä muuta kuin sen, että väärinkäsityksille, valheellisille johtopäätöksille ja rahan vallan nimessä, ihmiskunta on harhautunut pitämään totena sitä, mikä ei sitä ole. Totuus on tila, joka kestää aikakausien paineet ja kehitys suunnat. Valheellisuus kiemurtelee ja välttelee, ei antaudu millään kriittiseen tutkimukseen eikä koskaan myönnä olevansa väärässä! Kenen idea on pitää yllä valheeseen perustavaa järjestelmää? Hyötyminen toisista on yksi vakavammin otettava näkökulma. Vedätetyksi joutuneista saadaan taloudellista tai muuta hyötyä.

Katse kääntyy väistämättä kirkkoon ja yhteiskunnan ylimpää valtaa käyttäviin. Heidän verkostonsa on rakennettu pitäväksi ja kannattavaksi. Esimerkkejä on lukuisia ja historia tarjoaa näköalapaikan tutkimuksen tekemiseen. Elämme vuotta 2018 ja yhä edelleen meitä vedetetään ja yhä härskimmillä tavoilla. Toisinajattelijoilla on henkipaton rooli ja heidät voidaan tappaa kaikkien silmien alla. Toiset ryiskelevät vaivautuneesti ja siirtelevät jalkojaan kiusaantuneina, toiset vaikenevat, katselevat muualle tai yrittävät tuottaa uutisointeja, että huomio kiinnittyisi vähemmän epämiellyttäviin uutisointeihin tai vieläkin karmeimpiin väärinkäytöksiin.

Kokemuksen kautta olen nähnyt ja myöskin itse kokenut, mikä auttaa ihmistä voimaan paremmin ja olemaan jopa onnellinen, tässä matosessa maailmassa. Ne luikuisat ihmiset, jotka ovat havahtuneet tutkimaan elämän perusteita, omaa osuuttaan elämänsä toteuttajina, kertovat kaikki samaa tarinaa. Jokaisella on oman oloinen elämänmatka, mutta yhteinen nimittäjä on henkisyys. Tuo materialistien kiroama puoli ihmisessä, joka ei suostu kuolemaan. Näivettyä se voi aika ajoin, mutta aina se ilmaantuu kuin tyhjästä ja haastaa yhteiskunnan valtarakenteita. Miten se voisi lakata olemasta, koska sen päälle on rakennettu totuuteen pohjautuva ihminen? Yhä enemmän yksilöt havahtuvat pohdinnoisaan ja muuttavat ajatuksiensa suuntaa. Kehitys on tuonut meidät tähän ja näköala tehtyihin asioihin avaa sikeimminkin nukkuvan aivan varmasti. Siinä vaiheessa, kun taivaalta sataa tuhkaa, vedet ovat kuralätäköitä ja merivesi huuhtelee sisämaahan paenneiden ihmisten varpaita, on jo myöhäistä.

Nyt kun materialistit ovat käyneet kohtalokkaaseen viimeiseen taistoonsa, otteet kovenevat. Uutisoinnit kertovat valo varjo taisteluista ja melkeinpä joka päivä tulee tietoon väärinkäytöksiä, valheita, juonitteluja, varastamista jne. Sama koskee jokaista yksilöä. Valheellisuudelle kyhätyt asiat eivät kestä painetta. On tultu suureen tienhaaraan ja seuraavat valinnat ovat äärimmäisen tärkeitä.
Kaikki tiet toki vievät perille, mutta miten oppiminen tapahtuu, kärsimyksellä vai myöntymisellä? Kasvu ja paraneminen on henkinen kokemus, johon liittyy oleellisesti energiatietoisuus. Eteneminen on oivallusta muutoksien parantavasta vaikutuksesta. Jonkun täytyy muuttua, että ongelmat ratkeavat. Samalla tavalla ajateltuna paraneminen tapahtuu, kun ihminen alkaa tajuamaan energisen olomuotonsa todenperäisyyden. Itseään vastaan on mahdotonta taistella loputtomiin, vaikka toisinaan tuntuu ja kuulostaa, että ihminen on vihkiytynyt taisteluun totuutta vastaan. Mieluummin pidetään kiinni vääryydestä, kuin tartutaan toteen.

Lohdullista tässä kaaoksessa on, että ihminen on ikuinen olento, joka tarvitsee omia luomuksiaan kasvaakseen henkiseen tietoisuuteen. Ikuisuudessa ei ole vuosilukuja eikä aika etene lineaarisesti. Maapallon hätä on ihmiskunnan aiheuttamaa ja kaikki kärsivät. Ne joilla on kuvitelma rahan kaikkivoipaisuudesta, tulevat menettämään eniiten. Tilinpäätöstä tehdessä eurot eivät kelpaa maksuvälineeksi vaan kysymys kuuluu: Mitä teit ja mitä jätit tekemättä?

Suuri muutos on alkanut ja etenee ihmiseltä ihmiselle. Miten toimien saavutamme hyvän omantunnon tekemistemme suhteen? Omatunto on totuuden äänenkannattaja. Hiotaan itsestä pois kaikki turhanaikaisuus ja väärät toimintatavat. Hioudutaan yhdessä siksi loistavaksi timantiksi, miksi meidät on tarkoitettu. Pidetään hyvä huoli omasta osuudesta ja niin valo kasvaa, lisääntyy ja voimistuu. Sitä ei voi pysäyttää millään.

Mille aletaan?

Itsehoito on noussut arvoonsa ja se on merkki oikeasta suunnasta terveydenhoidossa. Miten saada tsempattua oma pääkoppa ja elämäntyyli itsehoidollismpaan suuntaan? Helpon elämän ihanteiden valossa muutos on rankka, koska ihminen on mukavuudenhaluinen peesailija, joka menee sitä, mistä aita on matalin. Koko systeemi on rakennettu sille kivijalalle, että ei ihmisen itsessään tarvi paljoakaan miettiä, kunhan hoitaa oman osuutensa, maksaa veronsa ja täyttää yhteiskunnan ja uskontokuntansa vaateet.

Terveen ihmisen määritelmä tai diagnoosi taitaa olla utopiaa tänään. Lääkefirmat puskevat vaivoille lääkkeitä ja kehittävät häiriötiloja joka lähtöön. Missä määritellään terve ihminen? Onko hän kivuton vai lääkkeetön olento? Onko hänen veriarvonsa keskitasoa, paino indeksinsä juuri kohdillaan, uni-ja elämänrytmi sekä tunne-elämä tasapainossa, molemmat jalat yhtäpitkiä, tukan kasvu normaalia, iho puhdas ja psyykkinen kestävyys huipussaan?

Lääkkeetön ihminen on harvinainen olento. Olisi mielenkiintoista päästä tutkimuksiin, missä selvitettäisiin miten se on ollut mahdollista ja miten siihen tilaan on mahdollista päästä. Kirjoitan nyt omasta puolestani ja niin ollen olen asiantuntija tässä asiassa. Ehkä siksi aloin kirjoittamaan tätä blogia ja monia muita juttuja, liittyen hyvinvointiin ja elämässä elämiseen yleensä.

Tutkiessani omaa itseäni ja elettyä elämää yksi asia nousee joka käänteessa esille. Se on henkisyyden tunnistaminen ja tunteminen. Oman itsen moniulotteisen todellisuuden tajuaminen ja sitä kautta ymmärrys siitä, että elämällä on aina tarkoitus. Yhtään ihmistä ei ole vailla merkitystä, mutta osa ihmisistä ei pysähdy pohtimaan syvempiä virtauksia. Pinallisuuteen ja materialistisuuteen itsensä juottaneet ihmiset etsivät itseään, terveyttään, onneaan ja iloaan ulkoisesta, stauksien ja kuvitteiden maailmasta. He eivät syväsukella henkisiin maailmoihin, koska heidän edustajansa eivät hyväksy eivätkä pidä tärkeänä muuta kuin rahaa ja sen vaikuttavuutta. Materialismi on suurin ja kammottavin trauma ihmiskunnassa. Sen alttarille on uhrattu sukupolvia skupolvien jälkeen ja ne muutamat harvat, jotka ovat uskaltanet uhmata vallitsevaa tilaa, on tapettu tai poistettu muuten päiviltä.

Nyt kun maapallo, äiti maa, itkee kadotettuja lapsiaan, osa ihmiskunnasta aukoo henkisiä aihioitaan. Tutkijat ruoskivat kansakuntia kiireellä, yksitoista vuotta aikaa muuttaa vallitseva tila. Vuosituhantisen kehityksen loppuvirret ovat jo monen hätääntynen ihmisen huulilla. Maailmanloppu uskovaiset paukuttelevat henkseleitään ja ylpeinä toitottavat torviinsa: Minähän tiesin tämän?

Mikä pitää ihmisessä muuttua, että terveys palautetaan? On aivan turha hakea syyllisiä, koska aikaa heidän rankaisemiseen ei ole. Miten korjata suuntaa, joka on koko kirjoitetun historian ajan mennyt väärään? Toisaalta matka on ollut merkityksellinen, mutta eikö havahtuminen olisi ollut mahdollista jo aiemmin? Älykkäiden ihmisten huolehtuneisuuteen on suhtauduttu penseästi ja vähätellen. Heille on naureskeltu ja heidän elämäntyötään on mitätöity. Nyt kun totuus puskee ovista ja ikkunoista, äänet kelloissa alkavatkin särähdellä. Samassa veneessä tässä ollaan ja näköalat ovat mitä kauhistuttavimmat.

Yksilö paranee omien elämäntapojensa parantamisen kautta. Yhtesiö paranee yksilöiden parantuessa. Yhteiskunta ja kansakunnat elpyvät. Lopulta paraneminen saavuttaa koko luomakunnan. Onko se mahdollista? Onko se mahdollista yhdessätoista vuodessa?

On mahdollista tehdä parannus, koska se tarkoittaa mielenmuutosta. Mikäli ihmiskunnasta puolet muuttaa mielensä elämänmyönteiseen suuntaan, paranemisen kokevat nekin, jotka eivät suostu. Siksi on tärkeää rummuttaa itsehoidollisuutta, koska vain sen kautta tapahtuu todellinen muutos.


Henkisyyden lait ovat Jumalallisia. Ne kestävät ajan ja ikuisuuden paineet muuttumattomina. Niitä ei voi tulkita mieleisekseen ja siksi ne muodostavat ihmisen elämien kivijalan. Sille kivijalalle rakentaminen on viisautta, jota juuri nyt kaivataan kipeimmin kuin koskaan.

Tarvitsemme toisiamme tekemään tämän huikean muutoksen.