Totuudesta on kysymys Ihmisten kyky keksiä selityksiä on loputonta. Jokaisella on mahdollisuus sanoittaa elämänsä mieleisekseen ja sehän on ymmärrettävää, koska luovuus on yksi voimavara. Totuutta markkinoidaan, mutta onko markkinoijilla puhtaat jauhot pussissa, tässä markkinamiesten maailmassa? Erilaiset intressit, voiton tavoittelut, halvalla tehty, kalliimmalla myyty, on trendi, jonka jalkoihin todellisuus katoaa tai ainakin jää odottamaan parempia aikoja. Ihmisellä itsessään on valtavasti voimavaroja ja ulottuvuuksia asioiden, ilmiöiden ja tapahtumien aikaan saamiseen ja niiden analysointiin. Itseksi kasvaminen on koko elämän tai oikeammin kaikkien elettejyn elämien jatkumo. Inkarnaatio eli jälleensyntymisoppi, jota vieroksutaan edelleen, vaikka on kyetty osoittamaan, että tietoisuus jatkaa elämää, vaikka keho on kuollut. Toisaalta osalle on itsestään selvää elämän jatkuminen, koska muistikuvat ja kokemukset värittävät nykyistä elämää. Toiset torjuvat koko asian ja pitävät kiinni uskonnon ja uskomuksien vallasta. Se merkitsee pitäytymistä auktoriteettien käskyttämiin asioihin joista ei keskustella tai esitetä kysymyksiä. Kuitenkin hekin tulevat kohtaamaan jossakin käänteessä elämän jatkuvuuden ja sielun kuolemattomuuden. Henkisesti havahtuneet ovat edellä kulkijoita ja heidän tapansa elää haastaa toisia tutkimaan tai ajattelemaan asiaa. Uskomukset värittävät kaikkea elämässä ja niiden vaikutus on suunnaton. Itsehoito on yksi perustavaalaatua oleva asia koska ihminen voi todellakin niin parantaa kuin sairastuttaa itsensä omien ajatuksien ja luulojen avulla. Esimerkkejä on lukuisia, mutta niihin suhtaudutaan hyvinkin kielteisesti, minkä muun kautta kuin oman pinttyneen ajattelumallin vuoksi. Energioista on kysymys Henkiset lääkärit ja tutkijat ovat määritelleet hoitosysteemejä seuraavasti: Materialistinen lääketiede: on lääkkeiden, pistosten ja kirurgian keinoin toteutettavaa, hoidetaan oiretta ei mennä syytasolle. Energioihin ja värähtelyihin perustuva hoito: akupunktio, hieronnat, energiansiirto ym. Mennään syy tasolle ja nähdään ihminen kokonaisvaltaisena olentona(keho, mieli, sielu) Etsitään syyt ja hoito aloitetaan siltä suunnalta. Meditaatio ja rukous: vaikutukseltaan laajin koska siinä yhdistyy korkeammat toimijat, ihmisen itsensä lisäksi. Luontaishoidoissa ja henkisessä tavassa ajatellaan, että sairaus on epätasapaino, jonka ilmeneminen keholle on moni vaiheinen. Ensin on aavistus, tuntuma, että joku asia on menossa väärin. Aavistuksen omainen häive, että pitäisi muuttaa omaa suhtautumista tai tapoja. Asialle ei tehdä mitään vaan sen annetaan jatkua. Tämä vaihe ei vielä anna oireita keholle, mutta vaikuttaa epämiellyttävästi aavistuksena. Seuraavassa vaiheessa ilmenevät oireet keholle ja mieleen. Kipuja, unettomuutta, särkyjä ja kolotuksia. Tässä vaiheessa voidaan hakeutua lääkäriin tai hierojalle yms. hoitoa saamaan. Tämä vaihe ratkaisee paljon. Jos oireisiin puututaan kokonaisvaltaisesta näköalasta käsin, sairauden puhkeaminen estyy. Kolmas vaihe on, että sairaus asettautuu kehoon, siihen kohtaan mikä on ihmisessä ns. heikoin lenkki. Se mihin ihminen ryhtyy vaivojensa suhteen tulee värittämään hänen elämäänsä. Ennaltaehkäisevä elämänasenne Reakoidaan kun asiat ovat menemäisillään pieleen. Muutetaan omaa suhtautumistapaa ajoissa. Ei jäädä peesaamaan ja mielistelemään esim puolisoa, sukua, työkavereita, työnjohtajia, yleistä mielipidettä jne. Vaikeudet, vaivat ja pahoinvointi on suoraa seurausta itsen ja oman elämän laiminlyönnistä. Kilttinä ja myöntyväisenä eläminen on opittu kotoa ja lisäksi koulumaailma kannustaa pitämään suun kiinni. Se mikä jäytää sisuksissa tunne tasolla jättää jäljen keholle ja kun kuormitus vain kasvaa niin keho sanoo sopimuksensa irti. Vastuu valintojen seurauksista näkyy elämässä kaikilla sektoreilla. Elämää ei voi huijata loputtomiin, koska itse elämä perustuu totuuteen. Jokaisella on mahdollisuus seuraat ns. omaa tähteä, joka viitoittaa tietä tasapainoon ja hyvinvointiin. Se ei tarkoita itsekkyyttä eikä muiden vähättelyä. Itsestä huolehtiminen on merkki voimavarakeskeisestä tavasta elää. Silloin on mahdollisuus olla tukena kanssa kulijoille, joilla ei ehkä ole niin paljon voimavaroja kannatella itseään elämän tyrskyissä. Itsehoidon keinoja on lukuisia. Se mikä tuntuu hyvältä, mikä rentouttaa ja auttaa kehoa tasapainottumaan. Moni on löytänyt omimmat tavat, mutta paljon on vielä niitä, jotka viittaavat kintaalla koko asialle. He kansoittavat perusterveydenhuollon odotushuoneet ja lääkärien vastaanotot. Valitettavasti se tie on konkretisoitunut usean kohdalla dosettien ympärillä pyörivään elämään. Jos pillerit parantaisivat, niin eikö ole selvää, että vaivat eivät kasvaisi kroonistumisiin ja aina vain vakavampiin sairauksiin? Juuri tässä kohtaa maalaisjärjen käyttö on sallittua ja välttämätöntä.Kenen intressit täyttyvät ja saavat oivan lisän, kun meistä kaikista tulee potilaita? Paraneminen on mahdollista ja vaatii itsekuria, tahdonvoimaa ja muutoksia arkeen. Itsensä kanssa istuminen ja pohdinta on hyvä alku. Mikä on se perimmäinen epätaspaino itsessä, jonka ympärille on kertynyt kaikenlaista vaivaa ja ahdistusta? Lääkkeiden osalta on löydettävä lääkäri, jolla on kokonaisvaltainen ote työhönsä. Tai sitten istua sinnikkäästi lääkärin vastaanotolla ja vaatia lääkkeiden päivittämistä ja keinoja arsenaalien purkamiseen. Vaihtoehtojen esille tuominen ja niiden perään kysyminen on välttämätöntä. Muutoin ei tapahdu mitään ja kun vastaanotto on ohi, niin dosettiin ujutetaan uusi roppi....